Päätimme kunnostaa sen ja istuttaa sinne omia perunoita. En ole mikään viherpeukalo, haluaisin kyllä olla ja kokeilen ja innostun joka kevät istuttamaan jotain. Tänä keväänä oli perunoiden vuoro. Ja täytyy sanoa, että onnistuimme aika hyvin, saimme ihan riittämiin omasta maasta perunoita.
Perunamaa oli minulle myös eräänlainen hengähdyspaikka pitkän päivän jälkeen. Iltakasteen aikaan, kun olin laittanut lapset nukkumaan, hiivin yksin ulos perunamaalle. Kitkin rikkaruohoja ja tarkastin tilanteen, ovatko ne omat perunanvarret kasvaneet ededs millin. Selittämätön tyytyväisyyden ja onnen tunne valtasi minut joka kerta kun seisoin perunamaalla. Se että on omin käsin ahertanut ja joku päivä saa syödä ja tarjota omille pojille oman maan pottuja, ja se että on oppinut tärkeän taidon...kaikki se ruokki sieluani. Uskon että se pitää paikkaansa mitä sanotaan puutarhurin ammatista, sanotaan sen olevan onnelisin ammatti:)
Mukavia puutarha/kasvimaakokeilua sinullekkin!
tässä myös kuva pienestä kasvimaastani perunamaan vieressä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti