Haikeus iski. Tajusin että kesän jälkeen olen koulussa enkä kotona lasteni kanssa.
Liian nopeaa on mennyt tämä äitiysloma-aika. Harvoin tajuaa olla hetkessä läsnä. Jos ne kotityöt voisivat joskus vaan olla ( ei niistä kannata ainakaan stressiä ottaa) ja voisin keskittyä näihin pieniin ihmisiin.
��niimpä kumpa oppia hetkesssä eloa! Sä muuten saattaisit tykkäät kirjasta nimeltä onnellisuusansa...muuutenkin sen tyypin kirjat bueno!
VastaaPoista